Clairelle käärmeet eivät koskaan olleet pelottavia. Hän näki niissä salaperäisyyttä, voimaa ja rauhaa, jota muilla eläimillä ei ollut. Kun hän hankki nuoren pythonin, hän kuvitteli löytäneensä ystävän, joka olisi hänen rinnallaan pitkään. Vähitellen käärmeestä tuli enemmän kuin lemmikki – se oli hänen seuralaisensa, hiljainen kumppaninsa… ja jokaisen yön sänkytoveri.

Ilta toisensa jälkeen Claire sulki silmänsä pythonin vieressä. Hän tunsi sen viileän, lihaksikkaan vartalon liukuvan hänen kylkeään pitkin, sen hengityksen seuraavan hänen omaansa. Hän oli varma, että tämä läheisyys oli merkki erityisestä siteestä. Mutta totuus, jonka eläinlääkäri eräänä päivänä paljasti, sai kaiken romahtamaan.

Erikoinen side

Claire’n ystävät ja sukulaiset eivät voineet käsittää hänen suhdettaan käärmeeseen. Toiset olivat uteliaita, toiset kauhistuneita nähdessään, kuinka valtava python lepäsi sohvalla tai kiemurteli hänen lakanojensa alle. Claire vain nauroi – hän väitti, että python oli rauhallinen, täysin vaaraton ja tottunut hänen seuraansa.

Python kasvoi kasvamistaan ja pysyi ulospäin tyynenä. Mutta pian ilmestyi jotakin outoa: se ei ollut syönyt viikkoihin. Ei hiiriä, ei kaneja, ei edes suuria lintuja. Claire pelkäsi pahinta – sairautta – ja varasi ajan erikoiseläinlääkärille.

Hetki, jolloin kaikki muuttui

Tutkimus antoi ensin huojentavia tuloksia. Käärme oli vahva, sen iho kiiltävä, silmät kirkkaat. Claire jo hymyili helpottuneena, kun hän ohimennen mainitsi:

«Se nukkuu kanssani joka yö. Se ojentaa koko vartalonsa viereeni, aivan kuin halaisi.»

Eläinlääkäri vaikeni. Hänen katseensa muuttui jyrkäksi, ja hän kysyi hiljaa:

«Leikkaa se tosiaan itsensä täysin suoraksi sinun vierellesi – joka yö?»

Kun Claire nyökkäsi, eläinlääkärin sanat tekivät ilman raskaaksi kuin lyijy.

Kauhistuttava paljastus

Eläinlääkäri kertoi, ettei kyse ollut rakkaudesta tai kiintymyksestä. Python ei ollut syömättä sattumalta – se valmistautui.

Joka yö se mittasi häntä. Sen venyttely ei ollut hellyyttä, vaan tarkkaa arviointia: voisiko se niellä hänet kokonaan. Sen paasto oli keino tyhjentää ruumis ja tehdä tilaa valtavalle aterialle.

Claire’n sydän jähmettyi. Se, minkä hän oli tulkinnut ystävyydeksi, olikin saalistajan kylmää laskelmointia.

Shokin jälkeen päätös

Claire poistui klinikalta horjuvin askelin. Päiviä kului, ennen kuin hän kykeni tekemään ratkaisevan päätöksen. Lopulta hän luovutti pythonin turvakeskukseen. Ero sattui, mutta toi myös vapautuksen. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hän nukahti ilman pelkoa – vaikka muisto siitä, mitä olisi voinut tapahtua, ei jätä häntä rauhaan.

Hyytävä opetus

Tämä tarina on varoitus: villiä luontoa ei voi pakottaa ihmisen tunteiden muottiin. Siellä, missä me näemme uskollisuutta ja kiintymystä, voi todellisuudessa piillä vain saalistajan vaisto.

Nainen, joka luuli nukkuvansa turvallisesti pythoninsa rinnalla, tietää nyt totuuden: se, minkä hän uskoi olevan hellyyttä, oli todellisuudessa valmistautumista. Joka yö käärme mittasi häntä – odottaen hetkeä, jolloin hänestä tulisi sen viimeinen saalis.