Nuori nainen minishortseissa yritti hurmata mieheni – minä laitoin hänet nopeasti järjestykseen

Olimme puhuneet lomasta jo vuosia, mutta aina se jäi. Työt, arki ja loputon kiire estivät lähtemisen. Tällä kertaa päätimme toimia hetken mielijohteesta: ostimme lentoliput viime tingassa. Emme saaneet vierekkäisiä paikkoja, mutta en ollut huolissani. Kaksi tuntia erikseen ei pilaisi matkaa, jonka olimme odottaneet näin kauan.

En kuitenkaan aavistanut, että juuri tuo lento toisi eteemme erikoisen tilanteen.

Liian tuttavallinen vierustoveri

Kun ohitin mieheni rivin, huomasin hänen vieressään istuvan nuoren naisen. Ehkä kaksikymppinen, farkkushortsit niin lyhyet, että ne tuskin peittivät mitään, ja tiukka toppi. Huulissa kirkkaanpunainen huulipuna, katse rohkea ja hymy liian leveä ollakseen sattumaa. Pudistin päätäni: ”Olkoon. Mitä väliä.”

Mutta pian näin, että hän ei aikonut tyytyä vain matkaseuraksi. Hän nauroi jokaiselle mieheni sanalle, vaikka vastaukset olivat lyhyitä ja kylmiä. Hän kumartui lähelle, pyysi apua vesipullon kanssa, kosketti muka vahingossa hänen kättään.

Julkea esitys

Hetki, joka sai minut todella kiehumaan, oli kun hän nosti pitkät jalkansa edessä olevan penkin selkänojaa vasten. Aivan kuin hän olisi poseerannut kuvauksissa – suoraan mieheni edessä. Näin selvästi, miten vaivaantunut hän oli, mutta tyttö jatkoi, ikään kuin olisi halunnut kokeilla, kuinka pitkälle voi mennä.

Minun ratkaisuni

Nousin ylös ja menin heidän viereensä. Hymyilin hillitysti ja sanoin, että haluaisin vaihtaa paikkaa mieheni kanssa. Hänen helpotuksensa oli ilmeinen. Tytön kasvoille puolestaan nousi hämmentynyt ilme.

Käännyin hänen puoleensa ja sanoin matalalla, mutta tiukalla äänellä:
— ”Kiitos, että piditte seuraa miehelleni. Nyt minä jatkan siitä.”

Hänen poskensa lehahtivat punaisiksi, ja hän jäi sanattomaksi.

Opetus, joka pysyy mielessä

Loppulennon ajan hän istui hiljaa ja tuijotti ikkunasta ulos. Ei enää hymyilyä, ei yrityksiä koskettaa, ei katseita mieheni suuntaan. Ymmärsi, että peli oli ohi.

En tarvinnut huutoa enkä draamaa. Riitti, että näytin selvästi rajani: mieheni on minun, eikä kukaan saa kyseenalaistaa sitä ilman seurauksia.

Lopputulos

Lomamme oli upea ja tuo tapaus jäi meille hauskaksi tarinaksi, jota muistellaan hymyillen. Mutta hänelle se oli varmasti karvas läksy: toisten suhteisiin ei kajota, ja naista, joka osaa puolustaa omaansa, ei kannata koskaan aliarvioida.

Добавить комментарий

Ваш адрес email не будет опубликован. Обязательные поля помечены *