Kun ihminen muuttaa uuteen kotiin, hän haaveilee rauhasta, turvallisuudesta ja tavallisista, mukavista naapurisuhteista. Mutta joskus kohtalo tekee odottamattoman käänteen ja idyllinen kuva särkyy hetkessä. Näin kävi minulle, kun eräänä aamuna pihani edessä makasi valtava kasa soraa – jätetty siihen täysin piittaamattomasti.

Ystävällinen pyyntö, ylimielinen vastaus

Ensimmäinen ajatukseni oli hoitaa asia mahdollisimman sovinnollisesti. Kävelin naapurin ovelle ja sanoin kohteliaasti: voisiko hän siirtää soran pois, sillä se tukki kulun talolleni. Odotin pientä pahoittelua tai edes selitystä. Mutta sen sijaan sain kuulla sanat, jotka jäivät mieleeni: «Se on minun ongelmani. Teen sen silloin, kun minua huvittaa.»

Hänen äänensävynsä ja virneensä kertoivat kaiken. Tämä mies ei aikonut ottaa vastuuta eikä kunnioittaa ketään muuta.

Oivallus: sovintoa ei tule

Palasin sisälle ja tunsin, kuinka pettymys muuttui päättäväisyydeksi. Jos nyt antaisin periksi, huomenna pihani täyttyisi sementtisäkeistä ja pian ehkä rakennusjätteestä. Oli selvää, että hänen kanssaan ei voisi päästä sopuun. Oli toimittava itse.

Ratkaisuni

En halunnut riidellä enkä juuttua kuukausiksi viranomaisten rattaisiin. Päätin antaa vastauksen teoilla. Tilasin kuljetuksen, joka vei soran pois – mutta en kokonaan pois pihapiiristä. Sora siirrettiin täsmälleen hänen tonttinsa rajalle, siihen pisteeseen, missä minun maani loppuu ja hänen alkaa.

Yhtäkkiä koko ongelma vaihtoi omistajaa. Se, mikä oli ollut minulle este ja ärsyke, muuttui muistutukseksi hänelle itselleen: jokaisella teolla on seurauksensa.

Naapurin kasvoilta katosi itsevarmuus

Kun hän näki, mitä oli tapahtunut, hänen aiempi ylimielinen asenteensa suli hetkessä. Hänen hymynsä katosi, ja hän ymmärsi, että en aikonut alistua hänen välinpitämättömyydelleen. Siitä lähtien hän välttelee katsekontaktia, kiertää minut kaukaa eikä enää yritä provosoida.

Myös muut kadun asukkaat huomasivat tilanteen. Mies, joka ennen halveksi kaikkia ympärillään, muuttui ihmiseksi, jota vältellään ja josta kuiskitaan selän takana. Hänen maineensa romahti nopeasti.

Mitä opin tästä

Tämä kokemus opetti minulle, että on ihmisiä, joiden kanssa ei voi keskustella järjellä. He ymmärtävät vain, kun heille näytetään konkreettisesti, missä raja kulkee. Olisin voinut käyttää viikkoja ja kuukausia valitusten kirjoittamiseen, mutta yksi päättäväinen teko palautti rauhani.

En kadu hetkeäkään. Joskus on välttämätöntä olla luja, jotta voi puolustaa kotiaan, arvokkuuttaan ja mielenrauhaansa. Koti ei saa muuttua vankilaksi toisen välinpitämättömyyden vuoksi – sen on pysyttävä turvapaikkana.