Sanotaan, että pahimmat pettymykset eivät tule vierailta ihmisiltä, vaan niiltä, jotka asuvat aivan vieressäsi. Naapurini Satie uskoi, että voi käyttää minua hyväkseen ja että pysyisin hiljaa. Mutta hän ei tuntenut minua tarpeeksi.
Kun jokainen euro ratkaisee
Olen Lila, 48-vuotias yksinhuoltaja. Kuusi vuotta sitten mieheni lähti, eikä hän koskaan palannut. Olen yksin kasvattanut poikani Juden ja tyttäreni Ivyn. Teen etätyötä puhelinkeskuksessa, ja palkka riittää juuri ja juuri siihen, että laskut maksetaan ja jää vähän ruokaan. Jokainen euro merkitsee meille selviytymistä.
Eräänä aamuna Satie, naapuri, jonka olin tuntenut vasta lyhyen aikaa, koputti oveeni. Hänen äänensä värisi:
— «Lila, pidin eilen juhlat, ja kotini on kaaos. Minun on lähdettävä töihin. Voisitko siivota? Maksaisin 200 €.»
Kaksipäiväinen työ muiden sotkujen takia ei houkutellut. Mutta raha oli liian tärkeä. Suostuin.
Raskas työ
Kun astuin hänen kotiinsa, järkytyin: pullot lattialla, pilaantuneita ruokia pöydillä, matto täynnä tahroja, tiskit vuorina. Työskentelin kaksi päivää väsymättä – pesin, raivasin, kuurasin, desinfioin. Käteni halkeilivat, selkäni oli tulessa, mutta jaksoin ajatellen lapsiani ja luvattua palkkaa.
Kylmä isku
Kun työ oli valmis, talo hohti puhtaana. Uupuneena mutta tyytyväisenä menin hänen ovelleen. Hän avasi, katsoi minua välinpitämättömästi ja sanoi:
— «Maksaa? Minähän en ole mitään luvannut.»
Jäin seisomaan hiljaa. «200 €. Se oli sopimuksemme.»
Hän hymyili ivallisesti, kohautti olkapäitään ja sulki oven. Kaikki työni katosi yhdessä hetkessä. Häpeä poltti sisälläni. Mutta tiesin heti – en antaisi tämän jäädä rankaisematta.
Suunnitelma syntyy
En nukkunut sinä yönä. Viha muuttui päättäväisyydeksi. Kahden päivän aikana hänen kodissaan olin nähnyt asioita, joita hän ei halunnut muiden tietävän: maksamattomia laskuja, kiusallisia kirjeitä, unohtuneita sähköposteja. Kaikki, mitä hän yritti piilottaa maailmalta.
Tajusin, että jos hän haluaa pelata likaista peliä, minä osaan pelata paremmin.
Isku maineeseen
Keräsin huolellisesti muutaman todistuksen hänen salaisuuksistaan ja toimitin ne nimettömästi hänen ystävilleen. Samalla kerroin naapureille, mitä oli tapahtunut – että hän käytti apuani hyväksi ja kieltäytyi maksamasta.
Ei mennyt kauaa, kun hänen kiiltokuvamainen maineensa alkoi murentua. Hymyjen tilalle tuli supatuksia. Hänen kutsunsa juhliin jäivät huomiotta, ja hänen ystävänsä alkoivat kadota.
Näin hänet kulkemassa kadulla, katse maassa, ilman entistä itsevarmuutta.
Voitto, joka merkitsi enemmän kuin raha
En koskaan saanut takaisin niitä 200 euroa. Mutta sain takaisin ylpeyteni. Todistin, että minua ei voi kohdella kuin palvelijaa ilman seurauksia.
Nyt, aina kun kohtaamme, hän välttelee katsettani. Hän tietää, mitä teki. Ja tietää, mitä minä tein. Se päivä, jolloin hän päätti pettää minut, oli päivä, jolloin hän menetti paljon enemmän kuin rahaa.